Tämä ei ole ensimmäinen kerta ku näin kävi (ja tuskin viimeinenkään). Raskaantyönraataja pyöri ihan nurkilla. Ajeli tosta parin kilometrin päästä kotimme ohi. Soitteli siinä samalla ja sanoi: " Hei, hei ". Vaan eipä ollu aikaa edes kävästä kotona. Suutuinko? No en tietenkään. Tässä on jo oppinu aika hyvin nämä kuviot ja tilanteet. Tottakai hieman harmitti, mutta minkäs asialle teet...Jos on mentävä, niin sillon on mentävä.

Olipa ukkoni miettinyt ettei olisi kertonut asiasta mulle ollenkaan. Siihen tuumasin vaan naurellen, että olis kuitenki jossain vaiheessa vahingossa lipsauttanu asian. Ja sit olis ollu kaikilla kivaa x) Sanoin myöskin sen, että hyvä silti, että kerto, sillä naisen logiikka olis kuitenki vääntäny asian niin, että mieheni ei olisi edes halunnut käydä kotona. Nooh, mä tiedän kuitenkin ettei se olis pitäny paikkaansa =)

Kärry on edelleenki pajalla. Olis jopa valmiina, mutta ei ole ollut mahdollisuutta hakea sitä. Loppuviikolla kokeillaan, jos onnistuis vihdoin.

Kuva on viime keväältä jossain pohjois- Ruotsissa. Oli aika hurjaa menoa...