Viikot yksin, viikonloput kaksin. Näin ollaan menty jo reilu 6 vuotta. Näin tullaan varmaan menemään eläke- ikään asti. En valita, sillä onhan tähän jo tottunut ja toki tiesin mihin oikein itseni ja elämäni laitoin. Toki sitä toivoisi, että voisi elää ns. normaalia parisuhde- elämää, mutta hyvin menee näinkin =)

Kävin tossa yks päivä rakkaan yrittäjämieheni mukana työkeikalla. Tykkään reissata mukana ja turbon vihellystä on mukava kuunnella. Tuota ei ees mieheni oikein ymmärrä x)

Herätys oli tuskasen aikasin. Neljältä aamulla kellot oli soittamassa ja siitä sit tuntinen ja matka alko. Eka purkupaikalla oltiin ekana ja heti meän perään tuliki toinen auto ootteleen kunnes ollaan tyhjänä.

Siitä sit lähdettiin viemään kärryä pajalle. Tarkotus olis parissa viikossa tehä siihen hieman muutostöitä. Matka jatku 8- tietä alaspäin ja tietty satuttiin kontrolliin. Siinä meni arvatenki oma aikansa. Onneks ei ollu mikään tulenpalava kiire, vaikka kiire oliki. Siinä ooteltiin tuomiota kunnes toinen konstaapeleista viitto ukkoni kyttäautoon...Jotain epäselvyyksiä selvästikin oli. No kyllähän jokanen kuski ne tietää sanomattaki ja ilman poliiseja, jos niitä on ollakseen.

Tulihan sieltä sit kirjallinen huomautus lepoajasta. Yhtenä yönä jääny tunnin vajaaksi. Onneks ei sentään sakkoja. Valtiota on tyhmää kannattaa sakkojen muodossa oli sit kyse mistä ajoneuvosta vaan. Mut jokainen, joka hiemanki tietää ja tuntee raskaan liikenteen säännöksiä, niin tietää myös sen, että kerpeleen viilaamista se on välillä.

Vetäjä jätettiin toiselle kuskille ja toinen kärry tietty perään. Rakkaan kanssa lähdettiin kotimatkalle ja viettämään harvinaista v i i k o n yhdessäoloaikaa =)